<-- Takaisin arkistoon

Kirjat Kiljuset

Adolf Jalmari Finne

11.8.1874 - 3.1.1938



Kiljusen herrasväki -sarja



Kiljusen herrasväki, 1914

Kiljusen herrasväen uudet seikkailut, 1916

Kiljusen herrasväki satumaassa, 1916

Kiljusen Plättä, 1917

Kiljusen herrasväki partiolaisina, 1918

Luru Kiljunen ja hänen Hömppänsä, 1919

Kiljusten vallankumous, 1921

Kiljuset palaavat, 1925



Muita romaaneja



Ylioppilaita, 1909

Hämäläisiä, 1910

Sysmäläinen, 1910

Lapsikuningas ja hänen soturinsa, 1912

Nuijasota I−II, 1913−1945

Äidit. Romaani kansannaisista, 1915

Rautahelainen Lipas



Valkoinen torakka -sarja

Valkoinen torakka, 1927

Tuhatmarkkanen, 1927

Prinsessa, 1932



Kun lukee Jalmari Finnen Kiljusia, kannattanee samalla kuikuilla vuosilukuja, jolloin ensipainokset on julkaistu.

Mikä on saanut miehen kirjoittamaan kepeätä huumoria ja Herrasväen ihmeellisiä toilailuja ennen sisällissotaa, vähän jälkeen sisällissodan ja jopa maan riehuessa sisällissodan kynsissä?

Mitenkähän ihmiset ovat suhtautuneet Kiljusiin samaan aikaan, kun suurin osa muista painotuotteista on ollut täynnä valkoista ja punaista terroria, verta, vihaa ja peräsuolenpätkiä?



No kirjojen takakansissa lukee:

Suomen Kansan Omat Kiljuset ja se varmaan pitää pitkälti paikkansa.

Ehkä Kiljusilla on ollut oma tarpeensa ja paikkansa näinä ankeina aikoina, niinkuin vielä myöhemminkin.



Jotenkin tulee mieleen Sotamies Svejk, jota Finne ei millään voinut edes lukea 1914 - sitä kun ei ollut edes vielä kirjoitettu. Sekä Kiljusista että Svejkistä huokuu huumorin lisäksi älykkyyden eli Järjen Hivenen ja Suvaitsevaisuuden etsintä aikoina, jolloin tappaminen ja sotiminen on ajanut kansat raivopäisiksi.



Äkkiä ajatellen saattaisi luulla, että Kiljusten Herrasväki on tiukasti Valkoisten puolella ja lähes äärioikeistolainen kirjasarja. Varsinkin kirjassa Kiljusen Herrasväki Partiolaisina (julkaistu 1918), jossa Kenraali Mannerheim palkitsee Kiljusten Plätän kunniamerkillä, tämän torjuttua ikäänkuin puolivahingossa punaisten hyökkäyksen kuularuiskúlla.



Mutta toiseksi viimeisessä kirjassa Kiljusten Vallankumous (1921) Kiljuset julistavat oman Vallankumouksensa tarkoittamatta sillä mitään sen kummempaa kuin Kiljuset yleensäkään tarkoittivat millään asialla. Perhe eli impulsiivisesti hetken hurmoksessa eli Tuumasta Toimeen!

No, Vallankumouksensa seurauksena Kiljuset karkoitettiin Suomesta ja perhe muutti Ameriikkaan Mannerheimin lahjoittamine mitaleineen.



Kuitenkin viimeisessä opuksessa Kiljusten Paluu (1925) Kiljuset palaavat ja Suomessa Kammonistit sekä Hallitus Sotaväkineen käyvät kuumina kuin hellan koukut puolesta ja vastaan.

Mutta Loppujen Lopuksi Kiljusia ei kiinnosta Hallituksen tai Kammonistien mielipiteet, vaan Kiljuset on aina ja ikuisesti rehellisiä, rauhaa rakastavia (joskin joskus rauhaa häiritseviä), sopuisia, kaikkea suvaitsevia ja kaikkia ymmärtäviä Kiljusia.



Näkisin Finnen kirjoissa sellaisen pohjavireen esimaun, johon onneksi ollaan vaikeiden ja hankalien aikojen jälkeen pikku hiljaa päädyttykin.

Finnen suuruutta korostaa se, että hän tajusi Suomen ja suomalaisuuden, mutta myös yhteisymmärryksen, suvaitsevaisuuden ja ennen kaikkea huumorin mahtavat voimavarat...



Lehden nimi
1 Kiljusen Herrasväki
2 Kiljusen Herrasväen Uudet Seikkailut
3 Kiljusen Herrasväki Satumaassa
4 Kiljusen Plättä
5 Kiljusen Herrasväki Partiolaisina
6 Luru Kiljunen ja Hänen Hömppänsä
7 Kiljusten Vallankumous
8 Kiljuset Palaavat